Manhwan lyhyt historia

Manhwan historia on voimakkaasti sidoksissa japanilaiseen esikuvaansa, mangaan, sillä Korea oli yli 40 vuotta Japanin miehittämä ja vapautui miehitysvallasta vasta toisen maailmansodan jälkeen. Kuin vastareaktiona japanilaisten vaikutukselle amerikkalainen ja länsimaalainen kulttuuri nousivat esiin hyvin voimakkaasti Korean sodan jälkeen.

Manhwan ensiaskeleet

50-luvulla manhwaa piirsivät lähinnä miehet ja tarinat kertoivat puhdassydämisistä tytöistä, jotka voittavat kaikki eteen tulevat vaikeudet.

60-luvulla piirtäjissä alkoi olla myös enemmän naisia (mm. (Uhm Heeja, Song Soonhee, Chang Eunju ja Min Aeni), jotka kertoivat omia tarinoitaan tai dramatisoivat länsimaissa suosiota niittäneitä kertomuksia. He matkivat japanilaista mangaa, jolloin e simerkiksi Soonjung manhwa (”puhdassydämisten tyttöjen” manhwa) sai erittäin paljon vaikutteita japanilaisille tytöille suunnatusta mangasta (Shoujo manga).

70-lukua leimaa erittäin voimakas sensuuri ja piirtäjät plagioivat japanilaisten kehittämiä sarjoja.

80-luvulla ilmapiiri alkoi olla avoimempi ja aiheet alkoivat käsitellä vakavia aiheita, kuten identiteettiä, uskontoa ja sotaa. Vuosikymmenen suuria nimiä ovat Hwang Mina, Kim Hyerin, Kim Jin, Shin Ilsook ja Kang Gyungok.

Japanilainen manga sallittiin virallisesti Koreassa lokakuussa vuonna 1988. Tämä aiheutti voimakkaita muutoksia korealaisilla sarjakuvamarkkinoilla, sillä kilpailua alkoi olla ”virallisesti”. Samaan aikaan korealaiset alkoivat markkinoida omia tuotteitaan ulkomaille.

Manhwa tänään

Manhwassa käsitellään aiheita laidasta laitaan, yleensä kuvataan voimakkaita tunteita ja räväkkää toimintaa. Piirustustyyli ei poikkea mangasta millään tavalla; toki kullakin piirtäjällä on oma tyylinsä. Yhdysvaltain Tokyopopin kustannuspäällikkö Paul Morrisey on todennut, että ”korealaiset eivät ole niin kiinni mangan perinteissä kuin japanilaiset, joten heillä on mahdollisuus kokeiluihin”. Tästä syystä korealaisten piirrostyyli ja aiheet ovat välillä hyvinkin erikoisia japanilaiseen mangaan tottuneelle lukijalle.

Koreassa sun-jung manhwa (naisten manhwa) painetaan usein B5-kokoiselle paperille kun taas su-nyun mahnwa (miesten manhwa) painetaan B6-kokoiselle paperille (taitettuna). Länsimaissa on vastaavasti totuttu hieman erikokoiseen painatukseen, yleensä koko on 18x12 cm. Manhwan lukusuunta on länsimaalainen eli vasemmalta oikealle, mistä syystä myös puhekuplat ovat samanmuotoiset kuin länsimaissa.

Korealaisessa sarjakuvassa pyritään välttämään alastomuutta enemmän kuin japanilaisessa, mutta väkivalta kuvataan usein hyvin samalla tavalla. Korean televisiossa ei näy paljon animaatioita, sillä mahwasta tehdään usein tv-sarjoja tai tavallisia elokuvia.

Takaisin